Harrasta­minen ja koulutus

Shiban koulutus – lempeää, mutta päättäväistä kurinpitoa!

Shiban koulutuksen sanotaan olevan oma taiteen lajinsa. Peruskysymys on yleensä kuinka koiran saisi motivoitua. Älystä ei shiballa ole puutetta, se oppii nopeasti ja muistaa oppimansa – jos se niin haluaa! Johdonmukaisella ohjauksella nämä ”pikkukippuratkin” ovat kuitenkin hyvin koulutettavissa.

Monilla shiboilla on paljon energiaa ja ne pitävät erityisesti vauhdikkaista lajeista, jolloin niiden mielenkiinto harjoitteluun on helpompi pitää yllä. Koulutuksessa onkin varottava ennenkaikkea yksitoikkoisen puuduttavia harjoituksia. Koira on kiinnostunut harjoittelusta vain niin kauan, kuin se on sen mielestä hauskaa. Pakottaa shibaa ei voi.

Pienestä koostaan huolimatta shiballa on suuren koiran luonne ja se tulee kasvattaa oikein. Keskivertoshiba on erittäin itsetietoinen pakkaus. Suuresta egosta johtuen shiban omistajalla on suuri vastuu koiran kasvatuksesta. Pennun huolellinen sosiaalistaminen ja peruskoulutus arvojärjestyksen selvittämiseksi ovat välttämättömyys. Viattoman ilmeen ei pidä antaa hämätä itseään, sillä ulkokuoren alla piilee pieni maailmanvalloittaja!

Harrastaminen

Shiboilla on monia hyviä edellytyksiä harrastamiseen vaikka niiltä usein aivan varsinainen palveluhalukkuus puuttuukin eivätkä ne, kuten edellä mainittiin, innostu paikallaan ”junnaamisesta”. Tärkeitä asioita koulutuksessa onkin panostaa laatuun määrän sijasta ja monipuoliseen, mutta yksilölle sopivaan motivointiin. Toiselle koiralle palkaksi sopivat namit, toiselle palloleikit ja kolmannelle vaikka repimispatukat. Keskittyessään shiban erityisen nopea oppimiskyky yleensä takaa sen, ettei oikeastaan toistoja ja pitkittyviä koulutustuokioita edes tarvita. Mielenkiintoisen ja kannustavan koulutuksen kautta koira voi nauttia yhdessä ohjaajansa kanssa puuhailemisesta ja kun suhde on hyvällä pohjalla, on varmasti tiedossa monia hienoja hetkiä yhteisen taipaleen varrelle.

Lajeista etenkin agility ja verijälki sopivat monille shiboille. Ketterät, energiset kippurahännät oppivat agilityn salat nopeasti ja ihan kisoissakin radalla on sen verran toimintaa ja tekemistä, että useimmat koirat eivät paljon palkan perään ehdi kyselemään. Maahan vedetyn verijäljen jäljestäminen hajuaistin avulla taas on shiballe hyvin luonnollista ja tämä laji sopii vanhemmillekin koirille, joilta löytyy jo iän tuomaa malttia ja kokemusta. Jälkien tekeminen ja ajaminen on aikaa vievää puuhaa ja koiran kanssa edistyminen tapahtuu pikkuhiljaa, mutta shiboista voisi olla lajissa pitkällekin. Motivaatiokin kun löytyy ihan itsestään.

Shiboja on kuitenkin nähty myös TOKOssa ihan kilpailuissakin asti. Tottelevaisuuskoulutuksessa yleisesti shibojen kanssa suurin haaste on varmaankin motivaation löytäminen – viimeistään siinä koetilanteessa, jossa ilman palkkaa tarkkaavaisen koiran saaminen keskittymään ja kiinnostumaan nimenomaan omistajasta kaiken muun hälinän keskellä on vaikeaa. Mutta erityisesti juuri tokoharjoittelu on hyödyllistä muutenkin, vaikkei siis kokeisiin aikoisikaan osallistua. Uudemmista lajeista esimerkiksi flyball ja koiratanssi ovat varmasti kiinnostavia ja lisäksi esimerkiksi vanhusten kaverikoiratoiminta voi olla mahtava harrastus yhdessä ihmisrakkaan ja avoimen shiban kanssa.