Shibaa harkitse­valle

Shiba on pentuna suloinen, kuten kaikki koiranpennut. Pennusta kasvaa kuitenkin aikuinen koira. Mitään koiraa, pientä tai suurta, ei tulisi hankkia hetken mielijohteesta eikä pelkän kauniin ulkonäön perusteella. Rodun ominaisuuksista tulisi ottaa selvää ja harkita tarkkaan, onko rotu ominaisuuksiltaan sopiva. Tärkeitä ominaisuuksia, jotka tulisi rotua valitessa ottaa huomioon ovat mm. koko, luonne, liikunnantarve ja energisyys, käyttötarkoitus, koulutettavuus, terveys ja turkinhoito.

Koiraa hankkiessa täytyy myös ottaa huomioon, että koiran tulo perheeseen aiheuttaa väistämättä muutoksia jokapäiväiseen elämään. Oletko valmis näihin muutoksiin? Oletko valmis antamaan koirallesi säännöllistä ja riittävää liikuntaa, ravintoa ja hoitoa? Koira vaatii aikaa, joten joudut ehkä luopumaan jostain toisesta aikaa vievästä harrastuksesta. Myös raha-asiat täytyy ottaa huomioon, sillä koiran hinta ei muodostu pelkästä pennun hinnasta, vaan myös sen hoitamiseen kuluu rahaa. Koira täytyy säännöllisesti rokottaa, ja jos sillä ilmenee jokin vamma tai sairaus, hoito voi olla kallista. Shiba on pitkäikäinen rotu, ja koiraan täytyy olla valmis sitoutumaan koko sen eliniäksi. Koira tuo siis ilon lisäksi myös paljon vastuuta.

Jos kuitenkin olet päättänyt hankkia koiran ja harkitset shibaa, on ensimmäinen askel hankkia rodusta mahdollisimman paljon tietoa. Älä turhaan kiirehdi etsimään vapaita pentuja ennen kuin olet kunnolla tutustunut rotuun. Shiba ei ole jokaiselle sopiva rotu, ja pennusta kasvaa monivuotinen ystävä, joten pidä myös maltti mukana koiran hankinnassa – niinhän se kuuluu, että hyvää kannattaa joskus myös odottaa!

Nämä sivut ovat vain lyhyt kuvaus rodusta. Sivuilta löydät tietoa rodun ominaisuuksista ja terveystilanteesta. Parhainten saat tietoa koirien omistajilta ja kasvattajilta. Kysele heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään. Useimmat omistajat kertovat mielellään koirastaan ja ovat siitä ylpeitä. Kaikki kokemukset eivät luonnollisestikaan ole positiivisia, mutta huomaat kyllä, että ylivoimaisesti useimmat ovat koiraansa varsin tyytyväisiä. Kasvattajalistalta löydät listan kasvattajista, joihin voit ottaa yhteyttä. Tapahtumakalenterista ja keskustelufoorumilta voit katsoa, onko paikkakunnallasi shibatapaamisia, joihin voit osallistua ja tutustua koiriin. Samalla pääset mukaan porukkaan, ja tapaamisissa on mukava jatkaa myöhemmin oman pennun kanssa.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Onko shiba terve rotu?

Shibaa voi oikeutetusti sanoa terveeksi roduksi. Shiboilla esiintyy kuitenkin jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkavikaa, silmäsairauksia, allergiaa ja polvilumpion löysyyttä. Shiba kuuluu nykyään PEVISA-ohjelmaan. Kattavasti tietoa rodun terveydestä löydät Terveys-sivulta.

Tuleeko shiba hyvin toimeen muiden koirien kanssa? Entä muiden eläinten?

Jos perheessä on toinen koira, johon shiba pääsee tutustumaan jo pennusta lähtien, se sopeutuu yleensä varsin hyvin yhteiseloon toisen koiran kanssa. Moni yhden shiban omistaja huomaa yleensä varsin pian haaveilevansa toisesta kippurahännästä. Monet shibat tulevat toimeen eri sukupuolta olevien koirien kanssa, mutta samaa sukupuolta oleville koirille voi tulla kiistaa. Yleensä pennut ja nuoret koirat viihtyvät koirapuistoissa, mutta aikuinen shiba ei välttämättä tulee enää kaikkien kanssa juttuun. Shiban kanssa sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, ja pennun (sekä nuoren koiran) kanssa tulisi tutustua sekä erilaisiin koiriin, ihmisiin kuin tilanteisiinkin.

Vaikka monilla shiboilla on voimakas metsästysvietti, elävät kissat ja koirat sovussa useissa shibaperheissä. Tilannetta helpottaa, jos shiba tulee perheeseen pentuna. Shibat metsästävät usein mielellään kaikenlaista pienriistaa ampiaisista metsämyyriin, joten pienten saaliseläinten, kuten marsujen, kanien, lintujen ja liskojen suhteen voi olla haastavampaa. Kannattaa olla siis erittäin tarkkana koiran kanssa!

Sopiiko shiba ensimmäiseksi koiraksi? Millainen shiba on perhekoirana?

Jos tuleva omistaja on huolellisesti perehtynyt sekä rotuun että yleisesti koiran pitoon ja koulutukseen, ei ole mitään estettä ottaa shibaa ensimmäiseksi koiraksi. Shiban kanssa on kuitenkin oltava selvät rajat, ja itsellä on oltava sekä kärsivällisyyttä että motivaatiota sen shiban kouluttamiseen. Olennaisinta on miettiä, millainen koiranomistaja itse olisi, ja sen jälkeen pohtia, sopiiko rotuvalinta näihin raameihin.

Shibat tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja shiboja onkin paljon lapsiperheissä. Edellytyksenä toki on, että koira on tottunut lapsiin, ja lapset on opetettu käsittelemään koiraa oikein. Koiralle pitää myös tarjota mahdollisuus omaan rauhaan.

Vaatiiko shiban turkki paljon hoitoa? Tarkeneeko shiba hyvin ulkona?

Shiballa on kaksinkertainen turkki (aluskarva ja peitinkarva). Alusvilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää ja se eristää hyvin lämpöä. Peitinkarva on karkeaa ja pidempää ja se on hyvin säänkestävä ja likaahylkivä. Shiban turkki ei vaadi erityistä hoitoa tai usein toistuvaa pesua, yleensä lenkin jälkeen riittää tassujen pyyhkiminen. Shibat ovat useimmiten hyvin siistejä, mutta riistaviettisinä koirina ne saattavat intoutua kierimään vaikka hirven jätöksissä. Jotkut shibat pitävät uimisesta hyvinkin paljon, kun taas toiset eivät kastelisi varpaitakaan.

Useimmilla shiboilla on karvanlähtö kaksi kertaa vuodessa, jolloin alusvilla vaihtuu ja karvaa lähtee suuri määrä ja koiraa kannattaa harjata säännöllisesti. Shiba tarkenee yleensä hyvin ulkona myös kovemmilla pakkasilla, mutta se ei kuitenkaan ole tarhakoira, sillä kunnon turkillakin varustettu pienehkö koira paleltuu helpommin kuin keskikokoinen tai iso. Jos karvanlähtö osuu kylmään aikaan, voi shiba palella, kun eristävä aluskarva puuttuu. Myös tassut voivat koiralla palella kylmillä pakkasilla.

Sopiiko shiba kerrostaloon?

Näppärän kokoisena ja hiljaisena shiba on mainiosti kerrostaloon sopiva. Moni shiba viettää mieluusti päivät (erityisesti sadepäivät) pehmeässä paikassa loikoillen. Shiba kuitenkin tarvitsee myös liikuntaa, ja on syytä muistaa, että erityisesti nuori koira voi yllättää energisyydellään. Kekseliäs shiba pistää äkkiä asunnon remonttiin, jos sille ei tarjota riittävästi (ja sopivassa suhteessa) sekä liikuntaa että älyllisiä aktiviteetteja, kuten älypelejä ja hajuaistin käyttöön liittyviä tehtäviä. Omistajan on syytä varata koiralleen tarpeeksi aikaa.

Voiko shibaa pitää vapaana?

Shiba on alunperin metsästyskoira, ja monilla yksilöillä on edelleen voimakas metsästysvietti. Shibaa ei suositella pidettäväksi vapaana esimerkiksi liikenteen läheisyydessä tai asutusalueella. Myös riistan liikkumisaikana on oltava erityisen varovainen (rusakot, hirvet, ketut jne). Joitakin shiboja voi pitää vapana, toisia ei lainkaan, ja asia on täysin omistajan harkinnassa. Luoksetuloa on syytä harjoitella erityisen huolellisesti pennusta lähtien, jos koiraa haluaa pitää vapaana.

Onko shiba vaikea kouluttaa ja motivoida?

Joitakin vuosia takaperin oltiin sitä mieltä, että shiba on vaikea koira, eikä sen kanssa voi harrastaa mitään. Nykyään monen shiban kanssa harrastetaan esimerkiksi agilityä tai rally-tokoa, kiitos innostuneiden ohjaajien ja koirankoulutuksen kehittymisen. Shiba on itsepäinen ja itsenäinen, eikä sillä ole samanlaista synnynnäistä paloa toimia yhdessä ihmisen kanssa, kuin esimerkiksi monella paimenkoirarodulla. Shibat ovat kuitenkin älykkäitä ja nopeita oppimaan, joten oikeanlaisella koulutuksella ja motivoinnilla niistä saa varsin mukavia harrastuskoiria.

Shibaa hankkiessa korostuu halu perehtyä kouluttamiseen ja tutustua rotuun – myös sen jälkeen, kun pentu taloon saapuu – ei niinkään se kokemus, joka koirista ennestään on. Shiban kouluttaminen vaatii rodun ajatusmaailman ymmärtämistä. Koirakirjojen ohjeet eivät aina shiban kohdalla päde ja toimi ollenkaan, joten kannattaa tutustua muihin rodun harrastajiin ja seurata keskusteluja oppiakseen, miten shiban ajatusmaailma toimii. Muilta harrastajilta saa usein hyviä vinkkejä ja apua haastaviin tilanteisiin. Suosittelemme, että nuoren shiban kanssa käydään jonkin koirakoulun tai -kerhon kursseilla jo ihan sosiaalistumisen vuoksi.

Kuinka saan/löydän oman pennun? Miten valitsen kasvattajan?

Ennen yhteydenottoa kasvattajiin voit käydä tutustumassa rotuun esimerkiksi näyttelyissä ja paikallisissa shibatapaamisissa. Voit myös kysellä harrastajilta, pääsisikö heidän koiriinsa tutustumaan. Näin saat kokemusta erilaisista shiboista ja hieman yleiskäsitystä rodusta. Mitä enemmän olet perehtynyt ja tutustunut rotuun, sitä parempi.

Shibat ovat rotuna niin suosittuja, että rodulla ei ole tarvetta pentuvälitykselle. Yleensä paras tapa saada oma shiba on meilata/soittaa sopiville kasvattajille, käydä tutustumassa ja esittäytymässä sähköpostin/puhelinsoiton perusteella sopivimpien kasvattajien luona ja jäädä sitten odottamaan parilta kaikkein sopivammalta vaikuttavalta kasvattajalta pentua tulevista pentueista. Tässä saattaa vierähtää hyvin useampikin kuukausi, jopa vuosi. Kasvattajat eivät kovin usein edes pidä mitään jonoa ostajien yhteydenottoajankohdan perusteella, vaan hakevat sen sijaan sopivimpia koteja ja elämäntilanteita yleensä sitten siinä tienoilla, kun astutus on varmasti onnistunut.

 Vaikka shibat ovat suosittuja, kannattaa pitää maltti matkassa ja kysyä kasvattajalta paljon kysymyksiä pennun taustojen selvittämiseksi. Ensimmäinen vastaantuleva vapaa pentu harvoin on se paras mahdollinen vaihtoehto, sillä yleensä on jokin syy sille, miksei se ole jo varattu. Kannattaa kysellä rohkeasti ja keskustella kasvattajan kanssa, niin selviää parhaiten, onko teillä yhteiset toiveet ja ajatukset koiranpidosta. Suosi Suomen Shiba ry:n kasvattajalistan kasvattajia.

Miten valitaan pennun sukupuoli? Mitkä ovat shibanartun ja -uroksen tärkeimmät erot?

Shibat ovat pitkälti yksilöitä, joten on aika vaikea sanoa kumpi sukupuoli olisi helpompi. Narttuihin vaikuttaa hormonitoiminta juoksujen aikana ja niiden jälkeen, ja luonne voi olla ailahtelevaisempi. Uros on taas herkempi ympäristön vaikutukselle (esim. juoksuinen narttu naapurissa) ja taipuvainen egoilemaan toisten urosten lähettyvillä.

Riippuu paljon siitä, millaisia ominaisuuksia koiran vanhemmissa on. Kannattaa keskustella sukupuolen valinnasta kasvattajan kanssa kun hankinta on ajankohtainen. Joskus voi olla järkevämpää, että kasvattaja valikoi pentueesta sinulle sopivimman mahdollisen pennun sukupuolesta riippumatta.

Kasvattajan valinta

Kasvattajan valinta on tärkeä osa pennun hankintaa ja siksi siihen tulisi käyttää huolella aikaa.

Kasvattajalla ei aina ole pentuja juuri yhteydenottohetkellä pentulaatikossa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Pennun hankintaa suunnittelevien on tärkeää tutustua eri kasvattajiin sekä heidän koiriinsa. Hyvä kasvattaja on pennunomistajien tukena koko koiran elämän ajan. Hän opastaa ja neuvoo omistajia sekä on kiinnostunut kasvattiensa kuulumisista. Toisaalta kasvattajan tulisi antaa tilaa pennunomistajille toimia koiransa kanssa. Omistajia olisi kasvattajien hyvä kannustaa ja rohkaista harrastuksiin sekä osallistumaan rotuyhdistyksen tapahtumiin vaatimuksitta.

Hyvä ja vastuuntuntoinen kasvattaja on avoin ja rehellinen. Kasvattajan luokse on aina hyvä mennä käymään, jos on kiinnostunut rodusta ja harkitsee pennun ottamista. Kasvattajan ei tulisi luvata pentua kenellekään ilman tapaamista. Ei ole hyvä, jos pentuja ei pääse katsomaan ja kasvattaja tarjoutuu tuomaan pennun ostajalle/tapaamispaikkaan. Pentujen kasvuolosuhteiden tulisi olla asianmukaisesti siistit ja puhtaat, ja koirien tulisi näyttää hyvin hoidetuilta. Vastuullinen kasvattaja ei anna pentujen sokaista pennunostajaa, vaan kertoo itse oma-aloitteisesti rodusta ja pentueesta. Hän osaa kertoa niin luonteesta, käyttäytymisestä, käyttötarkoituksesta kuin rodunomaisista harrastuksista. Rehellinen kasvattaja osaa kertoa myös rodun negatiivisista puolista ja terveystilanteesta. Pentujen alin luovutusikä on 7 viikkoa, mutta yleensä sopiva ikä on 8–9 viikkoa. Pentujen tulisi saada olla yhdessä emon kanssa luovutusikään saakka. 3–12 viikon ikä on erittäin tärkeä jakso koiran elämässä, ja silloin luodaan pohja tulevaisuudelle.

Kasvattajalta kannattaa aina tiedustella pentueen vanhempien ja niiden lähisukulaisten terveystutkimustuloksista. Vuoden 2015 alusta voimaan astuu shibojen PEVISA-ohjelma, jonka mukaan jalostuskoirilta vaaditaan viralliset terveystutkimukset lonkkien, kyynärien, polvien ja silmien osalta. Vähimmäisvaatimus näin ollen on, että pentueen vanhemmat on tutkittu edellä mainittujen seikkojen osalta. Shiboilla on myös oma jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), joka sisältää tarkempia suosituksia jalostuskoirille. Suositukset koskevat esimerkiksi terveystulosten raja-arvoja, käytettäviä yhdistelmiä ja sairaiden koirien jalostuskäyttöä. Yhdistys suosittelee pentua harkitsevien tutustumaan PEVISAn lisäksi myös jalostuksen tavoiteohjelmaan. Kasvattajan tulisin antaa pentueen vanhempien viralliset nimet sekä rekisterinumerot, jotta pennunostaja voi käydä katsomassa tulokset Suomen Kennelliiton (SKL) jalostustietojärjestelmästä. Vaikka yhdistelmän uros olisikin ulkomainen, kasvattajalla tulisi joka tapauksessa näyttää sen terveystulokset. Pentueen emon tulee olla nähtävillä ja pentuja pitää päästä katsomaan etukäteen n. 5-viikkoisesta alkaen. Kannattaa kiinnittää huomiota myös emon ja mahdollisuuksien mukaan myös uroksen käytökseen. Pennut tulee olla myös tarkastettu eläinlääkärillä, sirutettu ja madotettu. Samoin myös emo tulee olla madotettu säännöllisesti.

Kasvattajan kiinnostuksesta rodun luonnetta kohtaan kertovat myönteisellä tavalla se, että kasvattajan omia koiria, sekä mahdollisuuksien mukaan myös hänen aiempia kasvattejaan, on arvioitu luonnetestein tai MH-luonnekuvauksin. Koirien hyvästä luonteesta ja käyttöominaisuuksista kertoo myös se, että niiden kanssa harrastetaan. Hyvä kasvattaja panostaa myös jo ennen luovutusikää pentujen elämään valmistautumiseen mm. ulkoiluttamalla sekä tottumalla niitä erilaisiin asioihin mahdollisuuksien mukaan.

Kasvattajalla tulee aina olla visio siitä, mitä kasvattamansa pentue antaa koko rodulle. Raha ei koskaan saa ratkaista jalostusyhdistelmien suunnittelussa. Jokaisen pentueen tulisi olla kasvattajalta tarkkaan harkittu ja hän on huolella miettinyt, miten pentueen vanhemmat täydentävät toisiaan. Näin ollen kasvattajan tulee pystyä kertomaan, millaisia pentuja mahdollisesti yhdistelmästä on odotettavissa, ja millaisiin perheisiin ne sopisivat. Esimerkiksi kotikoiraa etsivälle ei sovellu pentu hyvin aktiivisista vanhemmista. Tässä tapauksessa harrastuskoiraa toivovalle perheelle tästä yhdistelmästä tuleva pentu taas sopisi mitä mainioimmin.

Kasvattajan vastuullisuutta osoittaa myös se, että hän on erittäin tarkka siitä, kenelle ja millaiseen perheeseen pennun myy. Tästä johtuen kasvattajalle on tärkeää esittää kysymyksiä tuleville pennunomistajille muun muassa aikaisemmista kokemuksista koirien kanssa, perheenjäsenistä, asumisolosuhteista ja odotuksista pentua kohtaan. Kasvattajat usein toivovatkin, että pentua harkitsevat kertoisivat oma-aloitteisesti itsestään, elämäntilanteestaan sekä toiveistaan pennun suhteen jo yhteydenottohetkellä. Kasvattajalla taas on oikeus kertoa, mikäli hänen mielestään rotu tai pentueen pentu ei vaikuta oikealta valinnalta perheeseen. Asiasta kannattaa keskustella kasvattajan kanssa, jotta yhteinen ratkaisu löydettäisiin. Rotu saattaakin osoittautua liian vaativaksi ensikertalaiselle koiranomistajalle, tai pennunostajalla on vääränlainen kuva rodusta. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa kertoa kasvattajalle, millaista koiraa ja yksilöä etsii. Mitä odotuksia on luonteen suhteen ja millaisia asioita koiran kanssa olisi tarkoitus ruveta tekemään/harrastamaan. Kasvattaja ei voi kuitenkaan koskaan luvata varmaksi, että koira olisi terve, harrastuskelpoinen ja menestyvä, vaikka kaikki edellä mainitut asiat ovat kunnossa.

Kummankin osapuolen, niin pennunostajan kuin kasvattajankin, yhteinen etu on löytää oikea koira oikeaan perheeseen. Hyvä kasvattaja antaa kirjalliset ohjeet pennun luovutuksen yhteydessä, toivoo kuulevansa koiran elämästä pentulaatikkoajan jälkeenkin ja ottaa myös itse yhteyttä, mikäli omistajille tämä sopii. Kasvattaja on myös aina valmis neuvomaan ja tukemaan pennunomistajia vastaan tulevissa asioissa. Tästä syystä on tärkeää panostaa oikean kasvattajan löytämiseen.

Pennun tuonti ulkomailta

Shiboja syntyy Suomessa melko vähän, ja rodun kysyntä on jatkuvasti ollut suurempaa kuin tarjonta. Ulkomailla pentuja on tarjolla enemmän, ja moni ostaja onkin kiinnostunut pennun tuomisesta ulkomailta. Tuontikoiriin liittyy kuitenkin aina riskejä, joista on hyvä olla tietoinen. Yksi turvallinen tapa on tuoda pentu yhteistyössä suomalaisen kasvattajan kanssa. Kasvattajat tuovat säännöllisesti shiboja ulkomailta, joten heillä on ennestään kokemusta ja kontakteja. Myös yhdistyksen pentuneuvoja osaa auttaa tuontiasioissa.

Suomessa syntyneiden pentujen taustat ja elinolosuhteet ovat paremmin tiedossa kuin ulkomailla syntyneiden. Suomessa pentujen vanhemmat on tutkittava shibojen PEVISA-ohjelman mukaisesti. Joissakin maissa ei vaadita mitään terveystutkimuksia.Seuraavat asiat on syytä ottaa huomioon, jos pennun tuonti ulkomailta kiinnostaa:

  • Kasvattajan valinta: miten valita luotettava kasvattaja? Kotisivut tai koirien näyttelymenestys eivät todellakaan kerro koko totuutta. Miten paljon kasvattajalla on koiria? Kuinka usein pentuja syntyy, onko kasvattajalla jatkuvasti myynnissä pentuja? Pennutetaanko narttuja mahdollisesti liian usein? Onko koirille tehty terveystutkimuksia (huomaa, että tätä et välttämättä pysty tarkistamaan mistään tietokannasta, vaadi tutkimustuloksista kopiot nähtäväksi). Elävätkö koirat perheen kanssa vai kenneltiloissa (tai kenties jopa häkeissä sisällä)?
  • Millaiset ovat pennun vanhemmat? Onko ne tutkittu? Millaisia ne ovat luonteeltaan, saako niihin tutustua? Millaisissa oloissa pentu on kasvanut ja miten sitä on ruokittu? Onko se eläinlääkärin tarkastama, madotettu, rokotettu, sirutettu?
  • Kuka pennun tuo Suomeen? Onko sillä kaikki tuontiin vaadittavat rokotukset,lääkitykset sekä todistukset näistä? Miten pentu matkustaa?

Koirien maahantuontiin on erilaisia määräyksiä, jotka löytyvät Eviran sivuilta. Näihin määräyksiin on syytä tutustua erittäin huolellisesti. Määräykset vaihtelevat sen mukaan, tuodaanko pentu EU-jäsenmaasta (ml. Norja ja Sveitsi) vai EU:n ulkopuolelta. Pennulla on oltava vähintään passi, tunnistusmerkintä ja ekinokokkoosihäätö ennen Suomeen tuloa.

Huom.

  • Älä osta koiraa epämääräiseltä myyjältä. Pennun on oltava pirteä, puhdas, terve ja sen tulee liikkua normaalisti.
  • Vaikka tuntisit sääliä huonoissa oloissa kasvatettua pentua kohtaan, älä koskaan osta pentua säälistä! Pelastaessasi yhden pennun tuet samalla pentutehtailijan toimintaa.
  • Tee aina koiran kaupasta virallinen kauppasopimus. Jos myyjä ei halua täyttää sopimuksen kaikkia kohtia, jokin asia saattaa olla vialla. On ilmennyt myös tapauksia, joissa koiran hankkinut ei ole saanut sitä pentua, jonka on varannut tai ei ole saanut koiralle rekisteripapereita ollenkaan.
  • Kennelliiton sääntöjen mukaan koiranpentujen tuominen näyttelyalueelle myyntitarkoituksessa sekä pentujen kaupittelu ja luovutus näyttelyssä ja sen välittömässä läheisyydessä on ehdottomasti kielletty.

Pennun hinta

Shiba maksaa Suomessa yleensä noin 1400–1600 euroa, mutta hinta on täysin kasvattajan itsensä määriteltävissä. Värillä ei ole vaikutusta hintaan siinä mielessä, että valkoiset shibat eivät lähtökohtaisesti ole merkittävästi edullisempia. Älä osta rekisteröimätöntä pentua. Jos pentuetta ei ole rekisteröity Kennelliiton FI- tai ER-rekisteriin, siihen voi olla monta syytä, kuten esimerkiksi kasvattajan saama rangaistus eli rekisteröintikielto, nartun liian tiheä pennuttaminen, terveystutkimusten puute, sekarotuisuus tai vanhempien riittämätön ikä. EJ-rekisteröinti tarkoittaa sitä, että koiraa ei voida käyttää jalostukseen. Syynä tähän voi olla esimerkiksi vanhempien terveystutkimusten puute tai nartun liian tiheä pennuttaminen.

Pennun hintaan tulee nopeasti lisää muita kuluja kuten ruokinta, tarvikkeet (pannat, hihnat, kupit, lelut, herkut), rokotukset, vakuutus, mahdolliset näyttelykäynnit ja koirakurssit sekä eläinlääkärikäynnit.

Kasvattaja voi liittää sinut Suomen Shiba ry:n jäseneksi ensimmäiseksi vuodeksi. Jäsenenä saat kotiisi yhdistyksen lehden ja voit osallistua yhdistyksen tapahtumiin.

Osa kasvattajista maksaa kasvattiensa terveystutkimukset. Niissä koiran silmät, polvet, lonkat ja kyynärät tutkitaan. Tutkimukset voidaan tehdä aikaisintaan silloin, kun koira vuoden ikäinen. Tutkimusten teko voi vaikuttaa hieman pennun hintaan, mutta se kannattaa ehdottomasti.