Shiba

Yleistä

Shiba on hyvin alkukantainen rotu, ja se periytyy ensimmäisistä Japaniin tulleista koirista ja sen historia on tuhansia vuosia vanha. Sana ”shiba” viittaa koiran pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Shibaa on kautta aikojen käytetty lintujen ja pienriistan metsästykseen Japanin vuoristoisilla alueilla, mutta onpa se ollut apuna karhunkaadossakin.

Nykyään shiba on lähinnä seurakoira, ja se onkin Japanin suosituin kotimainen koirarotu. Japanissa rekisteröidään vuosittain jopa kymmeniä tuhansia shiboja. Suomessa shiboja rekisteröidään vuosittain noin 70 yksilöä ja rotu on kasvattanut suosiotaan tasaisesti.

Sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan luonnollinen shiba on melko terve ja pitkäikäinen rotu, eikä sillä normaalisti tavata ulkomuotoon liittyviä rakenteellisia piirteitä, jotka altistaisivat sairauksille tai hyvinvointiongelmille. Moni suomalainen shiba onkin elänyt hyväkuntoisena reilusti yli 10-vuotiaaksi. Rodun terveystilanteesta löydät lisää tietoa Terveys-alasivulta.

Vilkkautensa ja ketteryytensä vuoksi shiba sopii hyvin harrastuskaveriksi esim. vaeltamiseen, rally-tokoon tai agilityyn. Näppärän kokoisena ja kotioloissa hiljaisena viihtyvä shiba käy myös asukkaaksi kaupunkiin. Shiba vaatii liikuntaa ja koulutusta, kuten mikä tahansa koirarotu. Itsenäisen luonteensa ansiosta shiba ei kuitenkaan sovi ihan jokaiselle.

Monilla shiboilla on edelleen vahva metsästysvietti. Joitakin shiboja voi pitää vapaana ja toisia ei lainkaan, asia on täysin omistajan harkinnassa.  Mikäli omistaja toivoo vapaana pidettävää koiraa, niin luoksetulon harjoitteleminen kannattaa aloittaa jo pentuna.    

Ulkonäkö

Shiba on pienehkö pystykorva, jolla on tasapainoinen ja voimakas rakenne. Ilmeeltään koira on itämainen ja sillä on hieman vinoasentoiset ja kolmion muotoiset tummat silmät.  Korvat ovat suhteellisen pienet ja hieman eteenpäin kallistuneet. Häntä on korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan terhakasti rullalla tai sirpin muotoisesti kaartunut.

Turkki on kaksinkertainen, eli se koostuu pehmeästä alus- ja karkeasta peitinkarvasta. Shiban turkki ei vaadi erityistä hoitoa ja karvanlähtö on yleensä kaksi kertaa vuodessa, jolloin alusvilla vaihtuu ja karvaa lähtee suuri määrä. Shiban karvoja ei leikata tai trimmata näyttelyitä varten.

Suomessa ja muissa FCI-maissa näyttelyissä hyväksytyt värit ovat punainen, black & tan (musta ruskein merkein) sekä seesami. Kaikissa edellä mainituissa väreissä tulee olla urajiro, eli valkeahkoa karvaa kuonon sivuilla ja poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, vatsasssa, hännän alapuolella ja raajojen sisäsivuilla.

Shibat saavat silloin tällöin myös valkoisia pentuja. Valkoiseen väriin ei liity mitään sairautta, mutta se ei ole rotumääritelmän mukainen.

Luonne

Shibaan on rakennettu yhdistelmä rohkeutta, viehkeää itsetietoisuutta, arvokkuutta, uskollisuutta ja viirusilmäistä suloa. Yhdessä nämä ominaisuudet muodostavat shibasta vastustamattoman!

Shiba on oman arvonsa tunteva koira, joka kiintyy vahvasti omistajaansa. Vieraita kohtaan se on yleensä välinpitämätön, mutta rodussa esiintyy myös avoimempia yksilöitä, jotka nauttivat myös vieraiden rapsutuksista. Shibat ovat jo pennusta saakka hyvin voimakastahtoisia, mikä vaatii omistajalta päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Jos perheessä on toinen koira, johon shiba pääsee tutustumaan jo pennusta lähtien, se sopeutuu yleensä varsin hyvin yhteiseloon toisen koiran kanssa. Monet shibat tulevat toimeen eri sukupuolta olevien koirien kanssa, mutta samaa sukupuolta oleville koirille voi tulla kiistaa. Yleensä pennut ja nuoret koirat viihtyvät koirapuistoissa, mutta aikuinen shiba ei välttämättä tule enää kaikkien kanssa juttuun. Shiban kanssa sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, ja pennun (sekä nuoren koiran) kanssa tulisi tutustua niin erilaisiin koiriin, ihmisiin kuin tilanteisiin.

Monista muista pystykorvaroduista poiketen shibat eivät ole kovin herkkiä haukkumaan. Useimmat shibat ovat varsin hiljaisia. Jotkut shibat ovat kovia juttelemaan ja niiden sanavarasto on laaja. Kenties hätkähdyttävin shiban äänistä on shibakiljunta, jonka merkitys ei jää kuulijalleen epäselväksi. Se on erittäin kovaääninen vastalause mille tahansa asialle, josta shiba ei satu pitämään. 

Shibaa kuulee usein verrattavan myös kissaan. Sen käytöksessä onkin monia kissamaisia piirteitä. Suorastaan fanaattinen siisteys, viehkeä liikunta ja jalkaa vasten puskeminen ovat niistä ehkä näkyvimmät. Moni kissanomistaja tunnistaa myös itsenäisyyden, ruoan kanssa nirsoilun ja taidon löytää aina pehmein ja lämpimin paikka minne kiertyä päiväunille. 

Koulutus

Shiba on älykäs koira, joka oppii nopeasti ja muistaa oppimansa – jos se niin haluaa. Avainkysymyksenä on yleensä hyvän motivointikeinon löytäminen koiralle kuhunkin tilanteeseen.  Johdonmukaisella ohjauksella nämä ”pikkukippuratkin” ovat kuitenkin hyvin koulutettavissa.

Monilla shiboilla on paljon energiaa ja ne pitävät erityisesti vauhdikkaista lajeista, jolloin niiden mielenkiinto harjoitteluun on helpompi pitää yllä. Koulutuksessa onkin varottava ennenkaikkea yksitoikkoisen puuduttavia harjoituksia. Koira on kiinnostunut harjoittelusta vain niin kauan, kun se on sen mielestä hauskaa. Yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on tärkeää. Shibaa ei voi pakottaa tai painostaa tekemään. 

Harrastaminen

Joitakin vuosia takaperin oltiin sitä mieltä, että shiba on vaikea koira, eikä sen kanssa voi harrastaa mitään. Shiba on itsepäinen ja itsenäinen, eikä sillä ole samanlaista synnynnäistä paloa toimia yhdessä ihmisen kanssa kuin esimerkiksi monella paimenkoirarodulla. 

Shiboilla on monia hyviä edellytyksiä harrastamiseen, vaikka niiltä usein aivan varsinainen palveluhalukkuus puuttuukin. Koulutuksessa on tärkeää panostaa määrän sijasta laatuun ja monipuoliseen, mutta yksilölle sopivaan motivointiin. Toiselle koiralle palkaksi sopivat namit, toiselle palloleikit ja kolmannelle vaikka repimispatukat. Treenit kannattaa pitää lyhyinä ja toistojen lukumäärä pienenä. Mielenkiintoisen ja kannustavan koulutuksen kautta koira voi nauttia yhdessä ohjaajansa kanssa puuhailemisesta ja kun suhde on hyvällä pohjalla, on varmasti tiedossa monia hienoja hetkiä yhteisen taipaleen varrelle.

Suomessa shibojen kanssa harrastetaan esimerkiksi näyttelyitä, rally-tokoa, agilityä, metsästystä ja hajutyöskentelyä. Monet shibat pitävät metsässä vaeltamisesta ja kiipeilystä. Shiba jaksaa halutessaan juosta kilometreittäin innokkaan lenkkeilijän tai hiihtäjän seurana, mutta saa joskus tyydytettyä liikunnantarpeensa juosten takapihalla tennispallon perässä.

 

Voit halutessasi tutustua myös Kennelliiton hankikoira.fi-sivuston rotuesittelyyn shibasta.